Kevät 2011

Talven ja kevään 2011 aikana kyselin vanhemmiltani viikoittain tarvitsevatko he apua muutossa. Vastaus oli aina sama: "Kyllä me pärjätään". Vanhempani olivat palkanneet samat muuttomiehet, jotka ovat pari kertaa aikaisemminkin muuttaneet isäni toimiston. Kaikista vakuutteluista huolimatta minä en ollut yhtä optimistinen kuin vanhempani. En uskonut, että muutto sujuisi ilman minua.
     Muuttopäivä siirtyi pariin kertaan, mutta lopulta muuttopäiväksi varmistui toukokuun viimeinen.

Joulukuu 2010 -Uusi asunto

Joulukuu 2010. Vanhempani ostivat uuden asunnon. He olivat asuneet vuokralla Matinkylässä

Nelikkotie 2B43:ssa muutaman vuoden. Minusta tuo Nelikkotien asunto Isoa Omenaa vastapäätä oli ihan kiva.  Kaupat, lääkärit, kirjasto ja muut palvelut aivan vieressä. Bussipysäkki oli aivan asunnon kohdalla. Liikenneyhteydet suhteellisen hyvät.  Maisemat nyt eivät olleet mitkään ihmeelliset, mutta taloyhtiö oli suhteellisen hyvin hoidettu. Ainoa ongelma jonka muistan oli Nelikkotien puoleinen sisäänkäynti (pääsisäänkäynti). Se oli talvisin usein lumen ja jään tukkima. Äitini joutui usein itse hiekottamaan sitä. Tästä huolimatta olin sitä mieltä, että vanhempieni olisi kannattanut jäädä Nelikkotielle. Isäni kuitenkin halusi pois asunnosta, koska siitä ei nähnyt merelle.
   Koska vanhempani ovat yli kahdeksankymppisiä tiesin, että pääsen taas muuttohommiin. Heti kuultuani uudesta asunnosta aloin kysellä milloin muutto on.  Olen asunut Amerikassa opiskeluajoista lähtien ja tiesin, että mitä aikaisemmin ostan lentolipun, sitä halvemmalla sen saan. Vanhempani kuitenkin sanoivat, että kyllä he pärjäävät. "Pysy siellä vaan. Kyllä me selvitään muutosta. Tule sitten perheen kanssa kesällä."