Vertailun vuoksi muistihäiriöistä / Realia Management

 Aikaisemmassa kirjoituksessani (Maanantai 1.8.2011) ihmettelin Mika Pesosen muistihäiriöitä. Miten oli mahdollista, että hän muisti ainoastaan sen että remonttia oli tehty juuri Nelikkotie 2B43:ssa, mutta ei muistanut ainuttakaan yksityiskohtaa itse remontista?
  Tällaista valikoivaa amnesiaa tuntuu kuitenkin olevan liikkeellä. Lehdistössä on viime aikoina saanut paljon palstatilaa vastaavanlainen tapaus.  Tässä tapauksessa entinen formulakuski muisti ainoastaan sen, että hän ei ohjannut venettä, mutta ei muistanut ainuttakaan yksityiskohtaa itse onnettomuudesta tai illan tapahtumista.

Mika Pesonen tekninen isännöitsijä / Realia management

                                                      
2.8. tiistaina heräsin aikaisin soittaakseni Mika Pesoselle. Suomen ja Massachusettsin välillä on seitsemän tunnin aikaero. Lähetin hänelle sähköpostiosoitteeni. Puolilta päivin Suomen aikaa soitin Mika Pesoselle kuten oli sovittu. Ei vastausta. Odottelin vähän aikaa ja soitin uudestaan. Ei vastausta. Jätin viestin.
Soitin  vähän myöhemmin vielä kaksi kertaa. Ei vastausta. Jätin viestejä.

Seuraavana päivänä (3.8 keskiviikkona) soitin  Mika Pesoselle kaksi kertaa. Ei vastausta. Jätin viestin.

Torstaina 4.8. soitin Mika Pesoselle kahdesti. Ei vastausta. Jätin viestin.
Tämän jälkeen soitin Realian puhelinvaihteeseen siltä varalta, että joku muu voisi auttaa tämän asian selvittämisessä. Saan yhteyden Pirkko Karppalaan (nimi muutettu). Kerroin hänelle tilanteen. Hän lupasi "viedä asiaa eteenpäin". Annoin hänelle kännykkänumeroni ja hän lupasi soittaa.

Koko seuraavan viikon olin Mainessa lomailemassa. Tästä huolimatta pidin kännykän koko ajan päällä ja ladattuna, koska Pirkko Karppala lupasi soittaa. Kun palasin kotiin lomalta kukaan Realiasta ei ollut soittanut eikä lähettänyt sähköpostia.

   Minulle tuli väkisinkin mieleen kohta Jonathan Harrin kirjasta "Civil Action". Kirjassa Harvardin yliopiston professori kertoo tuleville lakimiehille kuinka pitää toimia, jos sattuu nukahtamaan oikeuden istunnossa. "Heti kun heräätte esittäkää vastalause! Tuomarin penkkiä kohti kävellessänne voitte keksiä hyvän syyn vastalauseelle." Tuntuu, että Mika Pesonen toimii vähän samalla tavalla. Hän on "nukkunut" kesäkuun alusta elokuun ensimmäiseen päivään, eikä ole vaivautunut kertomaan vanhemmilleni tästä "ongelmasta". Sitten kun minä "herätän" hänet elokuun ensimmäisenä päivänä hän "muistaa" asunnon olleen niin likainen, että vuokravakuutta ei makseta takaisin. Hän ei kuitenkaan muista mikä siellä oli niin likaista tai mitä piti korjata. Hänen täytyy päästä toimistolleen miettimään asiaa. Seuraavat pari viikkoa hän miettii asiaa niin kuumeisesti, että ei ehdi vastata puhelimeensa.
(John Travoltan elokuva "Siviilirohkeutta" perustuu tähän mainittuun kirjaan. Tämä elokuva on tosi huono ja sekava. Kannattaa jättää leffa katsomatta ja lukea tuo kirja!)

Elokuun 15. Yritin Mika Pesoselle uudestaan. Ei vastausta. Jätin viestin. Yritin myös Pirkko Karppalalle uudestaan. Ei vastausta. Soitin vaihteeseen uudestaan. Keskustelin naishenkilön kanssa, joka näki tietokoneestaan, että "vakuus pidätetään kokonaan asunnon siivouksen takia". Hän kehoitti minua keskustelemaan asiasta isännöitsijä Anna-Leena Tolosen kanssa. Sain Anna-Leena Tolosen puhelinnumeron ja kuulin, että sähköpostitsekin voin yrittää. Etunimi.sukunimi@realia.fi.
Samana päivänä lähetin sähköpostiosoitteeni Mika Pesoselle varmuuden vuoksi uudestaan.

Realian kotisivulla kerrotaan seuraavaa:
"Realia Asuntovuokraus tarjoaa alan parasta palvelua pääkaupunkiseudulla,... "   Parasta palvelua?!!?  Palvelun taso ei selvästikään ole kovin korkea pääkaupunkiseudulla. Jos Mika Pesosella oli kiireitä tai hän tarvitsi asian selvittämiseen vähän lisää aikaa, niin hän olisi voinut lähettää pienen sähköpostiviestin asiasta. Ainakin alan ammattilaiset olisivat toimineet näin. Tässä olisi mennyt noin puoli minuuttia. 
Minä  halusin ainoastaan vastauksen kysymykseen: "Mitä siinä asunnossa piti siivota tai remontoida?" Realian kokoisessa yhtiössä pitäisi olla  joku, joka pystyy kahdessa viikossa vastaamaan tähän kysymykseen. 
Miten vaikeaa tämä voi olla? 


Tästä linkistä voitte itse katsoa miten erinomainen yhtiö Realia Management on
http://www.realiamanagement.fi/


"...parasta palvelua pääkaupunkiseudulla,..."

Maanantai 1.8.2011 / Realia Management

Ennen kuin soitin Realiaan kaivoin esiin Tapiola Yhtiöstä saadun paperin, jossa mainitaan
"yleistä loppusiivouksesta". Tällä kertaa oli onnea matkassa. Olisin heittänyt tuon paperin pois jo ajat sitten, mutta koska olin kirjoittanut paperin reunaan parin kaverin uudet osoitteet ja pari sähköpostiosoitetta, niin olin säästänyt sen. Luin siivousohjeet uudestaan ja huomasin, että minulta oli jäänyt ilmanvaihtoventtiilien puhdistus tekemättä!?!? Voi räkä!!! Tuo kohta jäi minulta siivouspäivänä jostain syystä huomaamatta.  Ilmanvaihtoventtiilien puhdistukseen menee ehkä kymmenen minuuttia, jos sen tekee huolellisesti. Ei kai Realia tuon takia aio pidättää koko vuokravakuutta.
   Soitin Mika Pesoselle ja kerroin hänelle kuka olen ja ihmettelin miksi vuokravakuutta ei saa takaisin. Hän kertoi, että ei siitä saa mitään takaisin. Mika Pesonen kertoi, että asunto oli "hyvin likanen" ja "remonttiakin" piti tehdä. Kun kyselin yksityiskohtia hän sanoi "olihan siinä kaikkea". Hän ei muistanut minkälaista remonttia oli pitänyt tehdä. Hän kertoi, että hänen pitää päästä toimistolle. Hän kuitenkin muisti, että oli pyytänyt urakoitsijaa ottamaan valokuvia. Pyysin häntä lähettämään nuo kuvat minulle. Kyselin miten pian hän on toimistollaan, jotta voisin soittaa uudestaan.
   Hän kertoi olevansa Omenassa ja menevänsä sieltä suoraan kotiin. Kun kysyin mihin aikaan hän olisi toimistolla seuraavana päivänä, hän kertoi olevansa siellä puolilta päivin. Lupasin soittaa silloin.

Puhelun jälkeen kummastelin tilannetta. Mies ei muistanut mitä asunnossa oli vialla, mutta muisti sen, että vuokravakuutta ei saa takaisin. Kuulosti aika oudolta.  Vielä oudommalta kuulosti se, että hän ei kyennyt muistamaan minkälaista remonttia asunnossa oli pitänyt tehdä, vaikka kykeni muistamaan sen, että remonttia oli tehty nimenomaan Nelikkotie 2B43:ssa. Realia teettää varmasti hirveän kasan remontteja viikoittain, jos yhtiön tekninen isännöitsijä ei muista ainuttakaan yksityiskohtaa tästä remontista.  ??
    Kyseessä täytyy olla väärinkäsitys. Huomennahan tämä sitten selviäisi....

Heinäkuun 29.

Heinäkuun 29. päivä. Soitin Suomeen. Tiliotteita ei ollut vieläkään tullut uudelle asunnolle, joten äitini oli käynyt aikaisemmin päivällä pankissa kysymässä, onko tilille palautettu vuokravakuutta. Pankista oli kerrottu että ei ole. Tämän jälkeen hän oli soittanut Realia Managementin toimistoon, jossa hänen puheluaan oli pitkään siirrelty virkailijalta toiselle. Lopulta hänelle kerrottiin, että vuokravakuutta ei makseta takaisin, koska asunto oli niin huonossa kunnossa. Äitini oli aika järkyttynyt tämän asian johdosta. Kerroin hänelle, että kyseessä on joku väärinkäsitys. Jos asunnossa olisi ollut jotain vikaa niin Realiasta olisi kyllä otettu yhteyttä jo muuttotarkastuksen yhteydessä. Lupasin soittaa Realiaan heti maanantaina ja selvittää asian.

Kesäkuu/Heinäkuu 2011 / Realia Management

Kesä- ja heinäkuun aikana soittelin vanhemmilleni miltei päivittäin. Kyselin, miten tavaroiden purku sujuu ja miten asiat sujuvat uudessa asunnossa. Ovatko he jo mahdollisesti oppineet käyttämään uuden asunnon turvaliettä.
   Aina välillä muistin kysyä myös onko vuokravakuus jo palautettu tilille. Äitini ei tiennyt koska tiliotteita ei ollut vielä tullut uudelle asunnolle.  Netissä yli kahdeksankymppiset vanhempani eivät osaa pankkiasioitaan hoitaa. Itse olin kuitenkin varma, että vuokravakuus oli tässä vaiheessa jo tullut tilille.  Realia Managementhan  olisi ottanut yhteyttä jo muuttotarkastuksen yhteydessä, jos ongelmia olisi ilmennyt.

Takaisin Amerikkaan

Palautin avaimet Avainasemalle Helsinginkadulle ja Ford Focuksen kaverilleni Kouvolaan.
12.6. lähdin aamukuudelta Seutulasta kohti Amsterdamia. Vaihdoin jälleen konetta Amsterdamissa. Paluumatkalla  minulla oli vähän enemmän aikaa kävellä ympäri terminaalia. Amsterdamin lentokenttä on aika iso. Katosta riippui kylttejä, joissa kerrottiin, että portille G37 on enää viidentoista minuutin kävely. Pikaisen tarkastelun perusteella kenttä vaikutti suuremmalta kuin koko Hollanti.
   Vaimo tuli hakemaan lentokentältä Bostonissa. Seuraavana päivänä nuorempi tyttäreni valmistui Middle Schoolista. Ehdin kotiin juuri ajoissa.

1.6.2011 ja kesäkuun alku

Aamuyöllä 1.6. ajelin Matinkylästä kohti uutta asuntoa. Pysähdyin Shellille koska tarvitsin kipeästi kofeiinia ja sokeria. Kun nousin autosta joka paikkaa särki. Yllättäen liikkuminen oli jäykkää enkä saanut selkää suoraksi. Muuttaminen ja siivoaminen tuntui selvästikin jäsenissä. Ilmeisesti ikä alkoi painaa. Onnuin Shellin kahvilaan.  Tilasin kupin kahvia vaikka en ole kahvin juoja. Lisäksi ostin pienen voileivän ja Coca-Colaa. Ja suklaata evääksi. Myyjätär katsoi ontumistani pitkään. Kun aloin maksaa, oikeassa etusormessani oleva side juuttui kiinni takataskuuni. Meni toista minuuttia ennen kuin sain lompakon taskustani. Myyjätär katseli minua kummallinen ilme kasvoillaan. Kun lopulta sain rahat esille sekoilin pitkään Eurojen kanssa. En tunnista kaikkia Euro-kolikkoja kun olen niitä sen verran vähän käyttänyt. Olin varmasti TODELLA typerän näköinen. Myyjätär varmasti luuli, että olen kotoisin joltakin toiselta planeetalta. Hän oli sen näköinen, että hän aikoi soittaa poliisit paikalle puhalluttamaan minua. Pääsin kuitenkin vanhempieni asunnolle ilman ongelmia....olin unessa ennenkuin pää osui tyynyyn.

Seuraavissakin päivämäärissä voi olla epätarkkuutta. Voinen tarkentaa niitä kunhan saan taas Suomen kännykkäni käsiini. 
Soitin Mika Pesoselle 3.6.2011 kertoakseni, etten ollut vielä ehtinyt palauttaa avaimia  ja kyselläkseni miten muuttotarkastus meni. Pesonen tuntui raivostuvan ja kertoi närkästyneellä äänellä että tarkastus on vasta  keskiviikkona 8.6.  ?!?!  Puhelun jälkeen kerroin vanhemmilleni muistaneeni väärin - tarkastus olisikin vasta seuraavana keskiviikkona. Äitini ja sisareni kuitenkin muistivat, että Mika Pesonen oli sanonut "perjantaina 3.6." Molemmat olivat seisseet puhelimen vieressä toukokuussa, kun soitin Realiaan ja siirsin tarkastuspäivän.  Whatever...  ..  ... Mika Pesosella joka tapauksessa tuntui olevan pinna kireällä.

Sisareni oli kesäkuun alussa pari päivää vanhempieni uudella asunnolla auttamassa tavaroiden purkamisessa. Hän palasi sitten Matinkylään. Hän havaitsi, että vanhempieni entiseen kellarivarastoon oli tuotu auton renkaat ja muuta tavaraa. Aluksi ajattelin, että sinne on jo saatu uudet vuokralaiset. Nopeaa toimintaa! Sitten tuli mieleen, että minähän en edes käynyt kellarivarastossa muuton aikana. Tuliko se varmasti tyhjäksi? Jäikö sinne jotain tavaraa? Vanhempani kuitenkin sanoivat, että muuttomiehet Pera ja Pete tyhjensivät sen jo ennenkuin minä tulin Suomeen. Varasto oli silloin tullut aivan tyhjäksi ja se oli lakaistu. Vanhempani veikkasivat, että joku naapureista olisi ottanut kellarivaraston käyttöönsä.

Siivous 31.5.2011

(Lisätty 12.4.2018. Tekniset ongelmat Bloggerin kanssa alkavat selvitä. Nyt alan taas saada kirjoituksiani näkyviin.)
31.5.2011 Heräsin kukonlaulun aikaan ja aloin siivota. Aluksi piti hankkiutua eroon ylimääräisistä muuttolaatikoista. Näitä banaanilaatikoita oli selvästikin haettu City-Marketista reippaasti yli oman tarpeen. Taittelin ne litteiksi ja kannoin kierrätykseen. Irroitin vanhempieni pesukoneen ja vein sen nokkakärryllä sisareni asuntoon samassa kerroksessa. Päätin pikkutarkasti seurata Realiasta saamaamme paperia, jossa annetaan ohjeita loppusiivouksesta. Aloin käydä listaa läpi: "Huoneisto yleisesti, Keittiö, Kylpyhuone ja sauna, Lisäksi muistettavaa...."
   Imuroin ja pyyhin kaapit. Minulla oli vielä mielessä Aliupseerikoulun tupatarkastukset, joten pyyhin myös kaapinovien yläpinnat. Näistä kaaapeista ei edes luutnantti Mikkonen tulisi löytämään mitään huomautettavaa. Lakaisin ja imuroin lattiat. Pesin lieden, liesituulettimen ja keittiön työtasot. Puhdistin kylpyhuoneet. Lopulta otin esiin Sinipiian ja pesin lattiat. Hyvältä näytti. Kuitenkin kun katsoin lattiaa tietyssä kulmassa olohuoneen ikkunaa vasten, huomasin lattiassa viiruja. Vaikutti siltä, että sieni oli kulunut ja  jätti viiruja lattiaan. Hain City Marketista uuden sienen ja pesin lattiat uudestaan. Edelleenkin sienen reunasta jäi sinne tänne pieniä viiruja. Oliko mahdollista, että minulla olisi vikaa tekniikassa? Pitääkö sienen olla märkä vai kuivaksi puristettu silloin kun lattiaa pestään? Lopulta päätin viimeistellä lattian paperipyyhkeillä. Sisareni kanssa ihailimme lopputulosta ja menimme sitten Isoon Omenaan syömään.
   En tietenkään väitä, että kaikki olisi sujunut kuin tanssi. Ongelmiakin oli. Tuuletusikkunoiden alta en saanut kaikkea pölyä pois - käsi ei mahtunut joka väliin. Olohuoneen nurkassa oli pari lattiasta kattoon ulottuvia putkea. Veikkaisin, että nuo putket liittyvät jollakin tavalla lämpöpattereihin. Niidenkin taakse lattialle jäi jonkun verran pölyä (puhun tässä ehkä kolmesta tai neljästä neliösentistä). Olohuoneen lattiassa oli pieni tulitikkulaatikon kokoinen väriläiskä. Sinistä ja punaista. Tämä läiskä sattui silmään kun olohuoneen lattiaa tarkasteli jääkaapin vieressä seisten. Kun aloin puhdistaa sitä ajattelin, että kyseessä saattaa olla steariinia. Sain sen melkein kokonaan katoamaan. Olisin ehkä saanut sen aivan näkymättömäksi, mutta en halunnut hangata lattiaa pilalle.
  Roska- ja kierrätyspussikaapissa oli vähän siivoamista. Roskapussista tai kierrätyspussista oli valunut joskus jotain ruskeaa möhnää tämän pussitelineen alle ja tukirakenteisiin. Möhnä oli selvästikin vesiliukoista ja helposti irtoavaa, mutta se oli hankalassa paikassa roska/kierrätyspussitelineen väliköissä. Jouduin makamaan  keittiön lattialla kurkotelessani kaapin syövereihin. Selässäni välilevyt muistuttivat olemassaolostaan. Lääkärit ovat kehoittaneet minua pitämään selkäni suorassa ja välttämään juuri tämän tapaista lattialla kiemurtelua. Lopulta kuitenkin sain tämänkin kaapin sisustan hohtavaksi.
   Viimeiseksi irroitin lamput katosta. Suurimmassa osassa lamppuja on pieni töpseli, mutta parissa lampussa on vanha kunnon sokeripala. En ollut sokeripaloista aikaisemmin johtoja irroitellut. Kaikki työkalut olivat jo menneet uudelle asunnolle, mutta onneksi minulla oli Leatherman työkalu. Lamppuja irroitettaessa onnistuin leikkaamaan Leathermanilla syvän viillon oikeaan etusormeeni. Veri alkoi virrata.  Laastarit oli jo pakattu ja viety pois. Sisareni kävi hakemassa Isosta Omenasta sideharsoa ja laastareita.. Sain sormeni paikattua.

Kun lähdin asunnolta jätin sinne paperin, jossa pyysin asunnossa käyviä ihmisiä (Realian henkilökunta tai uudet vuokralaiset) laittamaan asuntoon vielä mahdollisesti tulevan postin sisareni postilaatikoon.  Varmuuden vuoksi jätin vielä yhteystiedot toiselle paperilapulle (isäni kännykkänumero, sisareni kännykänumero ja oma kännykkänumeroni.) Vanhempieni uudelle asunnolle lankapuhelin kytkettiin vasta 8.6.2011, joten tätä numeroa en voinut jättää.

Viimeinen muuttokuorma 30.5.2011

30.5.2011    Pete tuli aamupäivällä pakettiauton kanssa hakemaan viimeisen muuttokuorman. Minäkin lastasin Ford Focus farmarini täyteen ja ajoin Peten perässä uudelle asunnolle. Tavarat purettuamme ajoin takaisin Matinkylään.
Samana iltana ajoin vanhempani uudelle asunnolle ja jätin heidät sinne. Itse ajoin vielä samana yönä takaisin. Palasin nelikkotielle kahden aikaan yöllä ja menin nukkumaan. Aamulla alkaisi loppusiivous.

Muutto / toukokuu 2011

(Tämän kirjoituksen päivämäärät ovat  epätarkkoja. Niissä voi olla parin päivän heittoja molempiin suuntiin.Voin tarkentaa niitä kun olen Suomessa seuraavan kerran. )
Äitini pääsi kotiin sairaalasta juuri ennen kuin saavuin Suomeen. Hän ei voinut juuri auttaa pakkaamisessa. Isäni taas pakkasi turhankin huolellisesti tarkastaen kaiken, mitä laatikoihin laitettiin. Oli hyvä, että tulin Suomeen. Pakkaamista oli vielä jäljellä.
   Sain kuulla, että Realia Managementista joku tulee tekemään muuttotarkastuksen toukokuun 25. päivänä. Äitini oli kuitenkin vielä sen verran huonossa kunnossa, että hän vietti suurimman osan päivästä sängyssä. Tämän lisäksi asunto oli täynnä muuttolaatikoita. Olimme kaikki sitä mieltä, että olisi kaikille osapuolille järkevämpää, jos muuttotarkastusta siirrettäisiin vähän. Soitin Realiaan siirtääkseni tarkastuksen hiukan tuonnemmaksi. Puhuin Mika Pesosen (tekninen isännöitsijä) kanssa ja uudeksi tarkastuspäiväksi sovittiin 3.6.2011. Mika Pesonen kuulosti puhelimessa TODELLA tyytymättömältä. Vähän ihmettelin hänen äänensävyään. Ei kai tarkastuksen siirtäminen toiseen päivään noin iso asia ole !?!?
   Pera ja Pete tulivat 19.5. hakemaan pakettiautollisen tavaraa. Menin heidän mukanaan katsomaan uutta asuntoa ensimmäistä kertaa. Uusi asunto oli todella kiva. Olin iloinen vanhempieni puolesta.Yhdeksäntoista vuoden jälkeen heillä olisi taas merinäköala.
  Alkoi hurja pakkaaminen.
   Vanhemmillani ei ole ollut autoa enää pariin vuoteen. Tarvitsin auton. En pelkästään  muuttoa varten mutta myös voidakseni käydä kavereita tapaamassa. Minulla on Suomessa vanha Ford Anglia, mutta se on varastossa, eikä tällä hetkellä katsastuskunnossa. Onneksi sain vanhalta kaveriltani pariksi viikoksi Ford Focus farmarin. Se piti tosin käydä hakemassa Kouvolasta.
   Matinkylä on hankala paikka pysäköinnin kannalta. Vanhempani luopuivat autopaikastaan samaan aikaan kun he luopuivat autostaan. Mihinkään ei voi jättää autoa. Autoa pitää olla jatkuvasti siirtämässä.
Onko pysäköintipaikkojen täydellinen eliminointi hyvää kaupunkisuunnittelua? Julkista liikennettä pitää luonnollisestikin kehittää, mutta pitääkö se tehdä yksityisautoilun kustannuksella? Suomi on harvaan asuttu maa, joten autoja tarvitaan.   

Suomeen

Äitini kaatui toukokuun alussa matkalla Isoon Omenaan. Hän päätyi sitten sairaalaan yhdeksäksi  päiväksi. Tilanne alkoi tässä vaiheessa näyttää todella huonolta. Siitä huolimatta vanhempani vakuuttivat, että kyllä he pärjäävät. Isäni kertoi, että muutto oli jo hyvällä mallilla. Muuttomiehet olivat jo tyhjentäneet kellarivaraston ja vieneet yhden kuorman uudelle asunnolle.  Lopulta sain puhelinsoiton pikkuserkultani, joka oli sitä mieltä, että vanhempani tarvitsevat apua muutossa.
   Näin siinä sitten kävi. Minun piti lähteä äkkiä matkatoimistoon lentolippua ostamaan. Yleensä käytän Icelandairia ja lennän Suomeen Islannin kautta, mutta tällä kertaa Deltalla oli halvimmat liput. Piti lentää Amsterdamin kautta.
  17.5.2011 Vaimo ajoi minut Loganin lentokentälle Bostoniin. Matka kentälle meni sujuvasti. Tämä kuuluisa ja veronmaksajille uskomattoman kalliiksi tullut "Big Dig" tai "Central Artery/Tunnel project" helpottaa ainakin minun matkustamistani. Kyseessä on iso tunneliverkosto, jonka tarkoituksena oli siirtää moottoritiet Bostonin alle. Amerikkalaiset usein marisevat, koska he uskovat maksavansa korkeita veroja, mutta minä en valita projektin hinnasta. "Big Digin" takia minä pääsen Loganin lentokentälle suoraan moottoritietä - 65 mailia tunnissa koko matka. Nopeutta  tarvitsee hidastaa vasta puoli mailia ennen terminaalia.  Minun ei enää tarvitse pujotella Bostonin liikenteen seassa eikä murehtia ruuhkista Callahan tunnelissa.

Kevät 2011

Talven ja kevään 2011 aikana kyselin vanhemmiltani viikoittain tarvitsevatko he apua muutossa. Vastaus oli aina sama: "Kyllä me pärjätään". Vanhempani olivat palkanneet samat muuttomiehet, jotka ovat pari kertaa aikaisemminkin muuttaneet isäni toimiston. Kaikista vakuutteluista huolimatta minä en ollut yhtä optimistinen kuin vanhempani. En uskonut, että muutto sujuisi ilman minua.
     Muuttopäivä siirtyi pariin kertaan, mutta lopulta muuttopäiväksi varmistui toukokuun viimeinen.

Joulukuu 2010 -Uusi asunto

Joulukuu 2010. Vanhempani ostivat uuden asunnon. He olivat asuneet vuokralla Matinkylässä

Nelikkotie 2B43:ssa muutaman vuoden. Minusta tuo Nelikkotien asunto Isoa Omenaa vastapäätä oli ihan kiva.  Kaupat, lääkärit, kirjasto ja muut palvelut aivan vieressä. Bussipysäkki oli aivan asunnon kohdalla. Liikenneyhteydet suhteellisen hyvät.  Maisemat nyt eivät olleet mitkään ihmeelliset, mutta taloyhtiö oli suhteellisen hyvin hoidettu. Ainoa ongelma jonka muistan oli Nelikkotien puoleinen sisäänkäynti (pääsisäänkäynti). Se oli talvisin usein lumen ja jään tukkima. Äitini joutui usein itse hiekottamaan sitä. Tästä huolimatta olin sitä mieltä, että vanhempieni olisi kannattanut jäädä Nelikkotielle. Isäni kuitenkin halusi pois asunnosta, koska siitä ei nähnyt merelle.
   Koska vanhempani ovat yli kahdeksankymppisiä tiesin, että pääsen taas muuttohommiin. Heti kuultuani uudesta asunnosta aloin kysellä milloin muutto on.  Olen asunut Amerikassa opiskeluajoista lähtien ja tiesin, että mitä aikaisemmin ostan lentolipun, sitä halvemmalla sen saan. Vanhempani kuitenkin sanoivat, että kyllä he pärjäävät. "Pysy siellä vaan. Kyllä me selvitään muutosta. Tule sitten perheen kanssa kesällä."